Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Suhteita Pyreneillä II: Insidentti ja politiikkaa - Suomen suurlähetystö, Madrid : Suurlähetystö : Historia

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Madrid

Embajada de Finlandia
Paseo de la Castellana 15, E-28046 Madrid 1, Spain
Puh. +34-91 319 6172
S-posti sanomat.mad@formin.fi
Español | Suomi | Svenska |  |  | Instagram
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Suhteita Pyreneillä II: Insidentti ja politiikkaa

Suomen suhteet Espanjaan painottuivat aluksi kauppaan ja konsuliasioihin. Espanjan sisällissota ja valtaan noussut kenraali Francon hallitus toivat kuitenkin suhteisiin myös poliittisia juonteita. Suomen edustusto ei välttynyt dramatiikaltakaan, kun sinne sisällissodan tuiskeessa päätyi satoja aseistautuneita tasavaltalaisia.

Sisällissodan näyttämöksi

Francon kansallismielisiä vastaan taistelleita tasavaltalaissotilaita madridilaisessa baarissa 1936.Francon kansallismielisiä vastaan taistelleita tasavaltalaissotilaita madridilaisessa baarissa 1936.

Espanjassa muodostettiin kansanrintamahallitus keväällä 1936, mikä herätti tyytymättömyyttä erityisesti maan upseeriston parissa. Kenraali Fransisco Francon johdolla armeija aloitti heinäkuussa kapinan. Avuksi saatiin Saksassa ja Italiassa koulutettuja sotilaita. Kapina muuttui pian sisällissodaksi, joka kosketti koko Eurooppaa ja sen aatemaailman perusarvoja.

Suomen asiainhoitaja Georg Winckelmann kirjoitti raportissaan 5.12.1936:

"Ulkopuolinen avustus niin puolelle kuin toisellekin on alkanut tapahtua yhä vähemmän peitetyssä muodossa... itse Espanjan kansalaissota on saamassa yhä toisarvoisemman merkityksen sen taistelun rinnalla kahden eri maailmankatsomuksen välillä, joita siihen toistaiseksi välillisesti osallistuvat ulkovallat edustavat."

Luotettava miespuolinen henkilö

Tasavaltalaisten puolella taistelleita ulkomaisia vapaaehtoisia.Tasavaltalaisten puolella taistelleita ulkomaisia vapaaehtoisia.

Winckelmann joutui vastustuksestaan huolimatta ulkoministeriön määräyksestä siirtymään loppusyksystä 1936 sivuakkreditointipaikkaansa Lissaboniin. Näin Suomen lähetystön kiinteistöt Madridissa jäivät pelkästään espanjalaisen virkailijan, Francisco Cacheron, haltuun. Cacheron palkkaamista Suomen asiainhoitaja perusteli kirjelmässään ulkoasiainministeriölle 8.12.1936 sillä, että monet diplomaatit olivat määränneet jonkun tuntemansa luotettavan miespuolisen henkilön lähetystöjensä arkistojen valvojaksi. Winckelmann oli hyväksynyt varakonsuli Charles Nybergin suositteleman Cacheron, koska Madridissa ei ollut enää ketään suomalaista. Cacheron toiminta Suomen lähetystön tiloissa johti kuitenkin pian selkkaukseen, joka toi Suomelle kiusallista julkisuutta.

Sisällissodan jälkiä Madridin kaduilla.Sisällissodan jälkiä Madridin kaduilla.

Cachero oli päästänyt lähetystön virallisiin, Suomen lipun alaisiin tiloihin, tasavaltalaisia pakolaisia, joista osalla oli ollut hallussaan aseita ja omatekoisia pommeja. Välikohtaus oli saanut alkunsa, kun kiinteistöjen lähistöllä liikkunutta järjestyspartiota oli heitetty eräänä iltana tällaisella pommilla. Ilmeisesti rakennuksista oli heitelty pommeja ohikulkijoiden niskaan jo aiemmin. Tapahtumien todellisesta kulusta ja pommin tai useampien heittopaikasta oli liikkeellä monenlaisia versioita. Totuus jäi lopulta ilmeisesti kaikilta osapuolilta hämärän peittoon. Suomalaisille suureksi mysteerioksi muodostui erityisesti Suomen lähetystön ”lisätalo” osoitteessa 6 Calle de Fernando de Santo, josta pommi(e)n oli kerrottu lentäneen. Kiinteistön ulkopuolella oli ollut Suomen lippu, vaikka virallisesti lähetystöllä oli huoneistoja ainoastaan osoitteissa Zurbano 21 ja Almagro 15.

Toinen arvoitukseksi jäänyt asia oli pakolaisten todellinen määrä. Diplomaattikunnan doyenin, Chilen suurlähettiläs Aurelio Nuñes Morgaden, välittämien tietojen mukaan Suomen lähetystössä ja sen alaisissa kiinteistöissä suoritetuissa kotietsinnöissä, joissa viranomaiset olivat huhujen mukaan joutuneet taas tulituksen kohteeksi, oli löydetty 1700 pakolaista. Lähetystön hallussa oleviin kiinteistöihin ei kuitenkaan olisi mahtunut edes 600 henkeä, joten siellä ei voinut olla majoittuneena ihmisiä kolme kertaa enemmän. Lehdistön esittämät arviot pakolaisten määrästä heittelivät 400–500 hengen välillä. Joka tapauksessa – oli totuus mikä tahansa – turvapaikkaa Suomen edustuston tiloista hakeneita oli lopulta useita satoja.

Jälkipuintia

Chilen suurlähettiläs kirjoitti Winckelmannille 5.12.1936 ja kertoi diplomaattikunnan asettaneen komitean tutkimaan kyseisiä tapahtumia ja Cacheron toimintaa. Hän ilmaisi diplomaattien keskuudessa nousseen huolen siitä, miten muita Suomen lipun suojelusta nauttivia pakolaisia tultaisiin tapahtuneen jälkeen kohtelemaan. Heidän pelättiin joutuvan vainotuiksi ja vangituiksi. Diplomaattikunta oli esittänyt protestin asian johdosta Espanjan hallitukselle, joka oli siirtynyt Valenciaan. Winckelmann kirjoitti raportissaan joulukuun 12. päivä:

”Suomen lippua oli väärinkäytetty turvapaikkaoikeuden järjestämiseksi espanjalaisille pakolaisille... Kuultuaan selostukseni huomautti suurlähettiläs olevan aivan ilmeistä, ettei Suomen hallituksella tai viranomaisilla ollut minkäänlaista vastuuta tapahtuman johdosta, lausuen käsityksenään, ettei tapahtuman merkitystä pitäisi yliarvioida.”

Myöhemmin todettiin, ettei Suomen asiainhoitaja ollut suoranaisesti vastuussa tapahtumista, vaikka hänen toimintansa herätti pahennusta ja ihmetystä. Harri Holma, Suomen silloinen Ranskan-lähettiläs, kirjoitti Pariisista kansliapäällikkö Bruno Kivikoskelle 3.6.1937:

"Ihmettelen entistä enemmän kuinka ystävämme George on katsonut voivansa rauhassa maata merien rannoilla kaiken tämän tapahtuessa. Belgian parlamentin presidentti, tosin lähellä kommunisteja, sanoi minulle... että Suomen lähetystön juttu on suuri skandaali. Lisään vielä seuraavan refleksion. Jos kerran Cachero on ollut tällainen huligaani, niin miten selität että häntä punaiset eivät ole ampuneet vaan on hän saanut jatkaa likaista toimintaansa tähän saakka? Alan epäillä sitä minkä kuulin kerran huhuna mainittavankin, että hän ehkä on ollut molempien palveluksessa."
Evakkomatkalaisia Madridissa.Evakkomatkalaisia Madridissa.

Selkkauksen johdosta Madridin hallitus esitti vastalauseen Kansainvälisen Punaisen Ristin välityksellä Kansainliitossa joulukuun lopulla vuonna 1936. Sen mukaan Suomen Madridin-lähetystö oli syyllistynyt aseistettujen kansallismielisten pakolaisten hyväksymiseen alueelleen. Ulkoasiainministeriö oli Genevessä esitettyjen syytösten johdosta ymmällään kunnes varakonsuli Charles Nyberg palasi Madridiin selvittämään tapahtunutta. Hän kirjoitti Valenciasta 9.8.1937:

"...lähetystö kunnioittaen ilmoittaa, ettei sillä nykyään ole ainoatakaan turvapaikkaa nauttivaa Espanjan kansalaista suojeluksessaan. Samoin voi lähetystö tyydytyksellä todeta, että Madriidin kunniakonsulinviraston ent. virkailijan Sr. Francisco Cachero’n väärinkäytökset ja muut nimessämme tapahtuneet valitettavat teot on selvitetty."

Espanjan valtioministeri ja Madridin paikalliset viranomaiset pitivät asiaa myös käsiteltynä. Loppuvaikutelmaksi jäi silti, että Suomen ulkoasiainministeriö ei onnistunut koskaan selvittämään perusteellisesti, mistä Madridin turvapaikka-asiassa lopulta oli ollut kyse.

Suhteisiin Francon hallituksen kanssa

Espanjan sisällissodan aikana ilmeni epäselvyyttä siitä, kuka on Espanjan virallinen asiainhoitaja Suomessa ja millä nimikkeellä. José Ricardo Gomez-Acebo y Vásquez oli nimitetty Suomeen asiainhoitajaksi 18.4.1933. Hänet hyväksyttiin Francon hallituksen asiamieheksi Suomeen 8.11.1938, jolloin ohjeiden mukaan hänen diplomaattiseksi arvonimekseen tuli Agent du Gouvernment National d’Espagne. Espanjan tasavallan hallitus oli puolestaan määrännyt Madame Isabel Oyarzabal de Palencian asiainhoitajaksi Helsinkiin 20.7.1937. Isabel de Palencia kävi Suomessa joulukuussa 1937 jättämässä valtakirjansa ennen asemapaikkaansa Tukholmaan siirtymistä, ja ilmoitti samalla Fernando Careagan toimivan Espanjan tasavallan väliaikaisena asiainhoitajana Suomessa hänen poissa ollessaan. Ilmoitus hyväksyttiin Suomen ulkoasiainministeriössä 18.1.1938. Espanjan sisällissodan päättymisen jälkeen virallisina asiainhoitajina toimivat kuitenkin Francon hallituksen nimittämät miehet.

Franco vastaanottamassa paraatia.Franco vastaanottamassa paraatia.

Suomen lehdistössä uutisoitiin 3.11.1938, että Suomen hallitus oli päättänyt alkaa pitää yllä suhteita kenraali Francon hallitukseen. Päivää aiemmin valtioneuvostossa oli tuotu esille ehdotus Suomen hallituksen ja ylipäällikkö Francon hallituksen välillä noottienvaihdolla tehtäväksi sopimukseksi, jonka mukaan viralliset edustajat lähetettäisiin toisen sopimuspuolen alueelle vastavuoroisuuden pohjalta. Uusi Suomi kirjoitti 4.11. Suomen ulkoasiainministerin todenneen ettei sopimus kuitenkaan vielä merkinnyt Francon hallituksen de facto eikä de jure tunnustamista Suomen taholta. Jaostopäällikkö Ruuskanen nimitettiin toimimaan Burgosissa, jossa Francon hallitus sijaitsi.

Winckelmannia askarrutti hänen asemansa Pyreneitten niemimaalla. Hän kirjoitti Lissabonista 10.2.1939:

"Sisällissodan puhjettua ei meillä niinmuodoin ole ollut mitään paikallista diplomaattista edustusta tasavaltalaisessa Espanjassa, lukuunottamatta avustaja Nybergin lyhyttä käyntiä Madriidissa ja Valenciassa evakuoimassa lähetystön pesiytyneitä espanjalaisia pakolaisia. Tämä edustamattomuus on, mikäli Francon täkäläisen suurlähetystön jäsenet ovat minulle maininneet, huomioitu Burgosissa... Koska k.o. asia läheisesti koskee minua, tahtoisin harkittavaksesi jättää kaksi vaihtoehtoa, nimittäin: 1) että minut Tasavallan Presidentin päätöksellä vapautettaisiin asiainhoitajan ominaisuudestani Espanjassa pysyttämällä minut samanaikuisesti samassa ominaisuudessa Portugalissa, tai 2) että minut mainitun vapautuksen tapahduttua ja pysyttämällä minut nykyominaisuudessani Portugalissa nimitettäisiin diplomaattiseksi agentiksi Burgosiin ensi maaliskuun 31 p:stä lukien, jolloin Ruuskasen määräys lakkaa."

Huhtikuussa Winckelmann siirtyi Burgosiin Ruuskasen tilalle.

Cine Capitol, kun Madrid vielä oli tasavaltalaisten hallussa.Cine Capitol, kun Madrid vielä oli tasavaltalaisten hallussa.

Francon joukot kukistivat vajaat kolme vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen Espanjan tasavallan hallituksen, johon muut valtiot Suomi mukaan luettuna olivat virallisesti ylläpitäneet diplomaattisia suhteita. Madrid antautui 28.3.1939. Sisällissota päättyi pari päivää myöhemmin. Tappion kärsinyt Espanjan tasavallan hallitus lähti maanpakoon ja Francosta tuli Espanjan diktaattori. Suomi tunnusti hänen hallituksensa Espanjan hallitukseksi de jure 31.3.1939.

Alasajo

Edustuston toiminta hiljentyi merkittävästi toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Espanjassa ei ollut enää paljoa suomalaisia, minkä johdosta myös konsulien työmäärä kutistui melkein olemattomiin. Lähettilään pitäminen Madridissa alkoi tuntua tarpeettomalta. Winckelmannia pyydettiin saapumaan Suomeen informaatiomatkalle 16.1.1945. Sotatilan ansiosta järjestelyt veivät aikaa. Winckelmann sähkötti Suomeen Madridista 2.4. ja tiedusteli kotimatkansa kiireellisyyttä. Hän ei halunnut vielä lähteä Espanjasta, koska lääkäri oli varoittanut häntä lentämisestä sydänvaivojen vuoksi. Winckelmann ei myöskään halunnut jättää tytärtään lapsenlapsensa kanssa Madridiin (tyttärelle ei ollut lähetetty kauttakulkuviisumia). Ruotsalaisten tietojen mukaan myös paikkojen saaminen Tukholman-koneeseen Englannissa kesti viikkokausia. Pari päivää myöhemmin Winckelmannille vastattiin, että poliittisista syistä hänen tuli kotiutua viipymättä.

Kuvassa: apulaisosastopäällikkö Tauno Jalanti, Madridin-lähettiläs Georg Winckelmann, pöydän päässä lähetystösihteeri Gunnar Palmroth, everstiluutnantti Carl von Haartman, rouva Sonja Palmroth sekä jaostopäällikkö E.O. Soravuo.Kauppasuhteita koetettiin pitää yllä viimeiseen saakka, kunnes kuljetukset tyrehtyivät. Suomalainen kauppavaltuuskunta kävi Madridissa vielä sodan loppuaikoina 1944. Vas. apulaisosastopäällikkkö Tauno Jalanti, Madridin-lähettiläs Georg Winckelmann, pöydän päässä lähetystösihteeri Gunnar Palmroth, hänestä vasemmalle sotilasasiamies everstiluutnantti Carl von Haartman, rouva Sonja Palmroth sekä toinen kauppavaltuutettu, jaostopäällikkö E.O. Soravuo.

Uusi Suomi julkaisi 15.5.1945 kirjoituksen Suomen Espanjan-asiainhoitajan ja hänen seurueensa matkasta esimerkkinä matkustamisen hankaluudesta sodan aikana. Winckelmann seurueineen oli kulkenut junalla Madridista Lissaboniin 26.4., josta paria päivää myöhemmin oli lennetty British Airwaysin koneella Englannin länsirannikolle ja sieltä Lontooseen. Huonon sään vuoksi Lontoossa oli pitänyt odottaa viikko ennen kuin matkaa oli päästy jatkamaan amerikkalaisella koneella Tukholmaan ja sieltä lopulta Suomeen.

Tasavallan presidentti Mannerheim vapautti Winckelmannin toimestaan 1.6.1945 ja asetti hänet disponibiliteettiin. Espanjalle vastattiin hänen siirtyneen pois Madridista. Madridiin lähetystöä hoitamaan jäänyt lähetystösihteeri Gunnar Palmroth palasi Suomeen lokakuussa samana vuonna. Kaluston maastamuuttoa ja rahavarojen hoitoa varten Madridiin jääneellä kanslia-apulaisella, Unto Ivaskalla, ei ollut virallista yhteyttä Espanjan ulkoasiainministeriöön. Ivaska sai määräyksen palata Suomeen 19.12.1946, minkä jälkeen Suomella oli ainoastaan konsuliedustus Espanjassa. Suomi nimitti uuden asiainhoitajan Espanjaan vasta vuonna 1955.

Espanjan asiainhoitaja oli puolestaan matkustanut syyskuussa 1944 Suomesta Tukholmaan, minkä jälkeen Espanjan Helsingin-lähetystö oli ainoastaan naispuolisen kanslia-apulaisen hoidossa. Häneen suomalaiset olivat olleet yhteydessä vain ilmoitusasioissa. Ulkoasiainministeriön vt. osastopäällikkö Rafael Seppälä kertoi muistiossaan 23.5.1945, että status quon maiden välisissä diplomaattisuhteissa oli toivottu säilyvän, kun espanjalaiset olivat tiedustelleet, voisivatko he palata Helsinkiin. Vuodesta 1946 Espanjalla oli virallisesti poissaoleva lähettiläs. Espanja nimitti uuden diplomaattisen edustajansa Suomeen vasta vuonna 1952.

Eduskuntakyselyitä

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen Suomi ei katkaissut virallisesti diplomaattisia suhteitaan Francon Espanjaan, mikä herätti joissain piireissä ihmetystä ja pahennusta. Kansandemokraattinen eduskuntaryhmä teki vuoden 1946 talvella ja keväällä eduskuntakyselyitä aiheesta. Lisäksi useat eri järjestöt vetosivat Suomen hallitukseen Suomen Espanja-suhteiden katkaisemisen puolesta vuosina 1946-1947.

Kansandemokraattisen eduskuntaryhmän kysymyksiin oli laadittu vastausluonnostelu, jossa todettiin ettei Espanjan sisäinen vastustusliike toivonut ulkovaltojen katkaisevan diplomaattisia suhteitaan Francon hallitukseen. Se olisi merkinnyt Espanjan kansan eristämistä ulkomaailmasta, ja myös suurvallat olisivat menettäneet mahdollisuuden tarkkailla tilanteen kehittymistä läheltä. Suomen diplomaattiset suhteet Espanjaan olivat supistuneet nimellisiksi. Madridin lähetystössä oli ainoastaan kanslia-apulainen omaisuutta ja arkistoa hoitamassa. Koska Suomi ei ollut vielä saavuttanut lopullista rauhaa, ei pidetty soveliaana ryhtyä toimenpiteisiin suhteiden katkaisemiseksi muodollisestikin välirauhan olosuhteissa. Kansliapäällikkö Tapio Voionmaa mainitsi kirjeessään Suomen Tukholman-lähettiläälle, G. A. Gripenbergille, 21.6.1950, että kansandemokraattisen eduskuntaryhmän hallitukselle esittämiin kysymyksiin Suomen Espanja-suhteista vuonna 1946 ei ollut kuitenkaan vastattu.

Teksti: Selja Luostarinen / UM tietopalvelu
Kuvat: www.ucm.es/info/hcontemp/madrid/indexmadrid.htm

Tulosta

Tässä palvelussa myös

Päivitetty 25.6.2007


© Suomen suurlähetystö, Madrid | Yhteystiedot